Kaisan viiden kuukauden harjoittelujakso FIMEllä päättyy joulukuun lopussa. Takana on poikkeuksellinen vuosi meille kaikille, ja harjoittelijalle se tarkoitti syksyä Suomessa Beirutin sijaan. Ensin matkustamisen esteenä oli Beirutin räjähdys, sitten paheneva koronavirustilanne. Lentoja siirrettiin toiveikkaana aina hieman tuonnemmaksi, kunnes kävi selväksi, ettei matkustamisesta tule mitään. Pettymyksestä huolimatta Kaisa on etänäkin pystynyt näkemään tiedeinstituutin työkenttää varsin monipuolisesti:
“Olen kiitollinen, että sain työskennellä FIMEn lisäksi instituutin säätiön tehtävien parissa, sillä Suomesta käsin olen saanut näköalan muun muassa säätiön koordinoiman Anna Lindh -verkoston toimintaan. Kansalaisyhteiskunnan kenttään ja kulttuurien väliseen dialogityöhön tutustuminen on ollut arvokas kokemus tulevaisuuttakin ajatellen.”
Poikkeusaika vaikutti tietysti koko instituutin toimintaan ja arkeen: tapahtumia joko siirrettiin ensi vuodelle tai toteutettiin verkossa. Erityisen antoisaa harjoittelussa Kaisan mielestä onkin ollut webinaarien, verkkokurssien ja -tapahtumien toteuttaminen, joissa on päässyt syventymään Lähi-idän ajankohtaisiin teemoihin. Verkkotapahtumien ja harjoittelijalle kuuluvien viestintätehtävien ohella Kaisa tutustui myös tutkimusassistentin tehtäviin ja graafiseen suunnitteluun: “Se oli mielestäni todella hauskaa. FIMEn yksi parhaista puolista onkin ollut se, että on voinut toteuttaa luovuuttaan ja löytää itsestään ihan uusia vahvuuksia.”
Kotisohvalta käsin aikaa jäi luonnollisesti myös arabian opiskeluun. Vaikka etäjärjestelyt toimivatkin moitteettomasti, välillä Kaisa pohti kielen opiskelun hyötyä ja merkitystä nykyisen kaltaisessa tilanteessa: “Itselleni kielten opiskelussa motivoivin tekijä on tähän asti ollut se, että olen päässyt kehittämään ja käyttämään taitojani paikan päällä. Mutta kyllä niitä motivaationlähteitä löytyy onneksi muualtakin.”
Sosiaalinen eristäytyminen ja yhteyksien rajautuminen Zoomiin synnyttivät harjoittelijassa, niin kuin varmasti meissä kaikissa, aika ajoin lievää apatiaa. Aluksi Kaisa seurasi tiiviisti Libanonista kantautuvia uutisia, haaveili matkustamisesta ja toivoi muutosta Libanonin surkeaan tilanteeseen, mutta lockdownien myötä optimismi hiipui pikkuhiljaa. Muutenkin syksy havahdutti harjoittelijan siihen, miten tärkeä osa harjoittelukokemusta ja verkostoitumista uudessa kulttuurissa eläminen ja ihmisten kasvokkainen kohtaaminen on. Vaikka verkkotapahtumissa onkin omat positiiviset puolensa, eivät ne korvaa sitä kokonaisvaltaista kokemusta ja kasvun mahdollisuutta, jonka uudessa maassa eläminen antaa. ”Siksi toivon, että jo ensi vuonna opiskelijat ja harkkarit voisivat ainakin jossain määrin kokea Lähi-itää paikan päällä.”
Kaisa pohtii vielä seuraavaa askeltaan harjoittelun jälkeen, mutta FIMEn antamien kokemusten voimin on hyvä jatkaa eteenpäin. Lentoliput Beirutiin odottelevat vielä takataskussa käyttöönottoa. Siihen asti matkakuumetta lievittävät pakastefalafelit ja itse tehty – melko autenttinen – hummus. Harjoittelija kiittää ja toivottaa Fimeläisille ja kaikille tätä lukeville merkityksellistä ja parempaa uutta vuotta!
Kaisa Hemminki
Julkaistu: 17.12.2020